tiistai 6. tammikuuta 2015

A source of Inspiration

Edellisessä työpaikassani tutustuin Lauraan. Lauraan, joka vaikutti supersporttiselta jo heti ensisilmäyksellä. Hän tuli töihin useasti lenkkarit ja rennot urheiluvaatteet päällä. Ja hänen eväänsäkin olivat aina todella terveellisen ja herkullisen näköisiä (kyllähän niitä tuli aina vilkuiltua samaan aikaan töissä ollessa). Kuka tämä nuori nainen oikein oli? No paremmin tutustuttaessa selvisi, että Laura opiskelee fysioterapeutiksi ja harrastaa crossfittiä. Melko uutta lajia, joka oli alkanut itseäkin kiinnostamaan kovasti. Selvisi myös, että Laura on todella hyvä siinä mitä tekee (tämä vaati tietysti hänen bloginsa ja instagraminsa stalkkaamista, heh)! Ja suurin innoittaja lajiin kiinnostumiseen ja sen harrastamisen aloittamiseen omalla kohdalla on tietysti ollut Laura.

Hänen blogistaan (The Moment) ja lukuisista instagramiin (@laurahoooo) lisäämistään kuvista sekä videoista näkee, miten paljon hän tahtoo menestyä ja oppia lisää lajista, kehittyä. Vaikka hän epäonnistuu jossain, yritetään sitä uudelleen ja uudelleen. Epäonnistumiset eivät lannista vaan päinvastoin ne antavat lisää intoa yrittää kovemmin. Se on ihailtavaa! On mahtavaa nähdä ulkopuolisena henkilönä miten paljon intohimoa hänellä on kehittymiseen ja yleisesti ottaen koko lajiin! Ja sitä intohimoa kaipaan omaan elämäänikin.

Kun harrastin yleisurheilua lähemmäs viiden vuoden ajan, mulla oli jokin tavoite, päämäärä elämässäni. Tahdoin kovasti kehittyä ja rakastin juoksemista. Maailman paras tunne oli se, kun jännittyneenä odotti lähtölaukauksia lähtöviivalla. Se adrenaliinin määrä, joka alkoi virrata kehossa kaikesta jännityksestä ja innosta. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Yhteiset kisamatkat muiden yleisurheilijoiden kanssa, se ryhmähenki, toisten kannustaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen. Kaikkea sitä kaipaan. Sitä, miten läheisiä ystäviä niistä henkilöistä tuli, joiden kanssa treenasi. Kaikilla sama tavoite kehittyä ja parantaa omia tuloksiaan! Kaikilla rakkaus samaa lajia kohtaan.

Penikkataudin ja monien muiden ongelmien myötä jouduin lopettamaan lajin. Se oli elämäni kamalin hetki. Moni asia jäi kaduttamaan jälkeenpäin.. Se kun emme uskoneet silloista valmentajaamme, joka sanoi kehityksen tulevan hitaasti. Ei. Me halusimme kehittyä nopeammin. Muutkin kehittyivät, joten miksi me emme? Se oli väärin. Vaihdettiin valmentajaa. Treenimäärä kasvoi hurjasti. Jopa liikaa. Seurauksena tuli jos minkälaista jalkavaivaa. Valmentaja syytti asioilla, jotka eivät olleet totta. Oli erimielisyyksiä. Vaikka yksinkertaisesti treenimäärä lisääntyi liian nopeasti aiempaan nähden, joten jalat eivät vain kestäneet sitä taakkaa.. Muistan viimeisimpiä kisojani. Juoksin 800m, olisiko ollut pm-kisat. Alku sujui ongelmitta, mutta yhtäkkiä jalkani vain puutuivat. Askel askeleelta vauhtini hyytyi, enkä saanut jalkojani liikkumaan nopeammin vaikka kuinka niitä käskin. Kaikki juoksivat ohitseni viimeisen 300 metrin aikana. Tuntui kuin olisin juossut hidastettuna elokuvassa. Se ei tuntunut todelliselta. Tulokset alkoivat vain huonontua ja jalat mennä huonompaan kuntoon. Yritin kaikin tavoin hoitaa penikoitani; kylmä-kuuma-hoitoa, jääpaloilla hieromista, hierojalla käymistä, kortisonipiikit ja niin edelleen. Lopulta ainoa vaihtoehto oli joko leikata penikat tai lopettaa. Jos olisin leikkauttanut penikkani, olisin silti joutunut aivan alkuun. Olisi mennyt hyvin pitkään että pääsisin takaisin alkuun, ja lähes mahdotonta olisi ollut päästä samaan tasoon, jossa joskus olin. Koin siis paremmaksi vaihtoehdoksi lopettaa, kuin lähteä kiduttamaan itseään treenillä, joka ei koskaan saisi minua samaan kuntoon, jossa olin. Monia kisoja kävin lopettamisen jälkeen katsomassa ja itkuhan siellä tuli muiden onnistumisia katsoessa. Se oli kamalaa, vaikka samalla olin tietysti onnellinen muiden tuloksien puolesta.

Yleisurheilun lopettamisen jälkeen mulla ei oo ollut mitään harrastusta. Silloin tällöin käyn salilla. No lenkkeiltyä tulee (toki kovien pakkasten takia sekin jäänyt nyt talvella vähemmälle) ja kotona tosiaan teen paljon lihaskuntotreenejä, kuten aiemmista postauksistani käy ilmi. Mutta kokoajan tuntuu, että elämästä puuttuu jotain. Kun ei ole vielä koulussakaan opiskelemassa alaa, johon on intohimoa ja halua oppia sen saloja, kaipaa kovasti jotain elämäänsä. Juuri sitä jotain harrastusta, joka saa mielen hetkeksi pois kaikesta muusta. Joka antaisi halua kehittyä ja antaa kaikkensa. Jotta saisi sen adrenaliinivirtauksen uudelleen. Jotta olisi jotakin mitä tavoitella, oppia ja kokea. Muistan kun Laura kertoi miten kovasti haluaa oppia kävelemään käsillä. Hän oli harjoitellut, kaadunnut monet kerrat, epäonnistunut, yrittänyt uudelleen. Se oli aluksi kovin kivinen tie, mutta vihdoin, vihdoin se kaikki harjoittelu alkoi tuottaa tulosta. Pikkuhiljaa se kehitys tulee, niinkuin valmentajani joskus taannoin sanoi. Sitä ei vaan nuoressa teini-iässä millään jaksanut uskoa. Oli liian malttamaton.. Nyt viisaampana tahtoisin kovasti aloittaa crossfitin, asettaa itselleni tavoitteita, ja alkaa treenaamaan, jotta onnistuisin niissä. Lannistumatta epäonnistumisen hetkellä, vaan yrittäen uudelleen. Mikään kehitys ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii keholta aikaa. Aikaa sopeutua uuteen ja mahdollisesti kovaan treeniin. Se vaatii myös itseltä aikaa kerätä motivaatiota aloittamiseen, lajissa kehittymiseen ja sen jatkamiseen. Haluan näyttää itselleni, että oikeasti pystyn siihen. Kun kerran jotain aloitan niin en aio luovuttaa alkumetreillä. Laura on ollut suuri inspiroija ja innoittaja, ja hänestä ei voi ottaa kuin mallia treenaamisen suhteen! Hän on päässyt jo pitkälle crossfitin treenaamisessa, hän on kisaillut ja pian hänestä tulee yrittäjä Lahdessa avattavassa CrossFit boxissa! Siinä on nainen, jolle lajista on tullut suuri osa elämää ja joka on tehnyt haaveistaan totta!  Jos haluat lukea lisää Lauran treenaamisesta sekä terveellisistä elämäntavoista, pääset hänen viralliseen blogiin tästä!!  Alla olevat kuvat otettu Lauran Instagramista!

Mistä Sinä saat inspiraatiota asoihin? Mikä motivoi uuden asian aloittamiseen ja sen jatkamiseen? Mistä saatte apua motivaation hiipumisen hetkellä? Kommentoikaa ihmeessä teitä inspiroivia asioita,blogeja ja mielipiteitänne kommenttiboxiin! Luen mielelläni niitä!! :) Ihanaa loppuviikkoa kaikille XXX

2 kommenttia:

  1. wow, herranjumala mellu aa ihana teksti !! oon super otettu, oi että ihanaa että mun jutuista joku inspiroituu oikeesti! ei muuta ku on rampille ;) ja hei, sitku saadaa boxi auki ni tuut sinne vierailulle! tai tuu sinne on rampille hehe ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiiii kiitos Laura!!!!! Ja super iso kiitos motivoinnista ja innoittamisesta! Oot ihan paras <3 Ja mä tuun sinne vierailulle heti kun saatte ovet avattua ja kunhan mulla vaan on vapaata töistä! Can't wait ;)

      Poista