keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Do Something Good Everyday


Aloitin Hyvä teko päivässä- tavoitteen jo jokunen aika sitten. Elikkä päivän aikana tavoitteenani on tehdä yksi hyvä teko jollekin henkilölle tai yleisesti ottaen kaikille. Se tuo niin hyvän olon itselle, sekä aivan varmasti sille toisellekin osapuolelle, jonka kohdalle hyvä teko osuu. Suosittelen jokaista kokeilemaan, miltä tällainen tavoite tuntuu! Se ei vaadi paljoa Sinulta, eikä se myöskään vie aikaasi, ainakaan niin paljoa, että menettäisit jotakin päivästäsi.

Hyvä teko voi olla mitä tahansa. Se voi olla oven avaus vanhalle, heikolle ihmiselle, joka selkeästi tarvitsee apuasi. Se voi olla pelkkä hymy, jonka annat jollekulle. Miten usein työssäni huomaankaan hymyillessäni asiakkaalle, he hymyilevät takaisin. Aivan ihana tunne! Olet antanut iloa jollekin, ja vastalahjaksi saat sitä myös takaisin! Hyvä teko voi olla maassa huomaamasi roskan nostaminen ja roskakoriin laittaminen (poikaystäväni sanoin yritän olla maailmanparantaja). Esimerkkinä: kesällä olimme ystävieni kanssa yleisellä uimarannalla, jo jotkut hölmöläiset olivat jättäneet piknikeväistänsä jääneet roskat rannalle.. Ympärille alkoi kerääntyä suuri määrä lokkeja, jotka taas häiritsivät muita rannalla olijoita.. Kukaan ei näyttänyt tekevän asialle mitään, vaikka se selkeästi häiritsi heitä. Niinpä sitten ajattelin, että tässä tulee päivän hyvä tekoni, ja vein roskat pois rannalta! Se vei minulta noin minuutin ajan, ei yhtään enemäpää.
Hyvinä tekoina olen myös lahjoittanut esimerkiksi joistakin vaatekaupoista tuotteita ostaessani oston yhteydessä euron tai kaksi kehitysmaiden lapsille, jolla he ovat saaneet puhdasta juomavettä ja niin edelleen. Voit antaa istumapaikkasi esimerkiksi bussissa vanhemmalle henkilölle! Vetreinä nuorina jaksamme varmasti paremmin seisoa, kuin montakymmentä vuotta vanhemmat ihmiset.. 

Olin tuossa pari päivää sitten postissa, jossa oli valehtelematta varmaan 30 henkilöä minun lisäkseni jonottamassa.. Istahdin ihan vain hetkeksi, mutta nousin kun tajusin paikalla olevan vanhempiakin henkilöitä, jotka saattavat tarvita istumapaikkaa enemmän kuin minä. Vanha rouva istuutui siihen ja alkoi kovasti juttelemaan minulle.. Hän pudotti noustessaan vuoronumeronsa lattialle ja kävin viemässä sen hänelle..Kiitteli minua kovasti. Jo kaksi hyvää tekoa samassa paikassa.. Tai oikeastaan kolme, sillä mielestäni hyvä teko oli myös kuunnella rouvaa.. Välillä on hyvä kuunnella ja antaa aikaansa jollekulle, ihan vaikka tuntemattomalle, jos ei ole kiire minnekään. Jokatapauksessa jouduin jonottamaan sen tunnin siellä postissa. Rouva oli niin iloinen ja kertoi melkein koko elämänkertansa minulle. Ei minua oikeastaan niin paljoa kiinnostanut kuunnella mitä kirjoja hän oli lukenut ja miten monesti hän oli ollut naimisissa, saatikka missä hän asuu. Kuuntelin, koska hänellä ei varmasti ole paljoa muitakaan juttukavereita(hänen kertomiensa mukaan, kun suurin osa ystävistä makaa dementia-osastolla sairaalassa), eikä se ollut pois minun ajastani millään tavalla! Rupesin myös ajattelemaan tulevaisuutta. Halusin kohdella rouvaa, niinkuin toivon minua kohdeltavan, kun joskus vuosien päästä saavun samaan 80-vuoden ikään. Toivon, että silloin joku nuori kuuntelee minua, ihan vain sen pienen hetken. Tulin itsekin kovin onnelliseksi, sillä hän antoi minulle hyviä elämänohjeita tulevaisuuttani ajatellen!! Vanhoja ihmisiä on kunnioitettava ja kyllä on hienoa miten paljon elämänkokemusta ja viisauksia heillä on jakaa muille! 

Onko siis tällainen aika käytettynä muiden hyväksi liikaa pois omasta elämästäsi? Ei mielestäni ole. Ei ainakaan pitäisi olla. Onko niin kovin kamalaa yrittää näinkin pienillä teoilla tehdä maailmastamme hieman parempi paikka tai piristää jonkun toisen päivää? 

Tottakai ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki koe tällaisten asioiden kuuluvan heille tai olevan tärkeitä. Jos joku muu on heittänyt roskan maahan, miksi minun pitäisi sitten laittaa se roskiin? Miksi minun pitäisi avata ovi toiselle, ei ne minullekaan auo niitä? No kukaan ei tosiaan käske sinua. On jokaisen oma asia miten elämässään toimii ja miten aikansa käyttää. Itse koen kuitenkin pienten hyvien tekojen tuoneen minulle paljonkin onnea. Kerran hymyillessäni vanhukselle töissä, tuli hän hetken päästä luokseni ja sanoi "Kiitos. Kiitos hymystäsi." Hän kierteli osastolla ja tuli vielä hetken päästä uudelleen luokseni. Hän kertoi olevansa runojen lausuja, kysyen saisiko lausua minulle yhden runoistaan. Hyvä etten alkanut itkeä vollottamaan juuri siinä hetkessä. Se oli niin kaunis runo, ja jotenkin tuntui kuin se olisi jollain tapaa kirjoitettu juuri minulle, juuri minusta.. Runon lausuttuaan hän tokaisi: Jos osaat tämän runon tulkita, tulet selviämään mistä tahansa elämässäsi. Olisin kovasti halunnut kirjoittaa runon muistiin tai saada edes sen nimen ylös, mutta mies katosi ja runosta jäi vain pieni, haalea muistikuva mieleeni.. Tärkeintä kuitenkin on se, että muistan sen hetken, sen hymyn joka miehen huulilla oli hänen onnellisena kävellessään pois. Ja sen hymyn joka minulle jäi.. Se oli onnellinen hetki. 

Suosittelen vaikka muutaman päivän ajan kokeilemaan samaa tavoitetta. Kokeilkaa, antakaa hymy, nostakaa se karkkipaperi, jonka näette aivan roskiksen vieressä maassa tai avatkaa ovi vanhukselle, joka ei meinaa päästä ovesta sisään. Ottakaa vaikka aikaa, kauan näissä pienissä hyvissä teoissa kestää. Näin näette, että niihin kuluva aika on mitättömän pieni päivässä/viikossa. Ja näin voitte omakohtaisesti kokea, tuoko se teille yhtään parempaa oloa.. Ei sitä tiedä ennen kuin kokeilee, ja itse olen huomannut sen kohentavan oloani juuri sen verran, että voin jatkossakin pyrkiä tekemään vähintään yhden hyvän teon päivässä!!

Mitä mieltä te olette asiasta? Olisiko hyvä tehdä hieman enemmän tällaisia pieniä hyviä tekoja päivässä? Antaa se hymy jollekulle ja ehkä saada hymy takaisin? Vai onko se täysin turhaa ajanhaaskausta? Kertokaa ihmeessä mielipiteitä! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti