torstai 20. marraskuuta 2014

Meikkaaminen

Rakastan meikkaamista. Se on vaan jotenkin niin kivaa pientä näpertämistä. Pidän erityisesti muiden meikkaamisesta; tietysti itsellekin erilaisten luomivärien ja muiden tuotteiden kokeilu on hauskaa puuhaa! Siinä oppii vähän näkemään, millainen meikki sopii juuri omiin kasvonpiirteisiin ja silmien sekä hiusten väriin. Ja on kiva välillä kokeilla jotain räväkämpää, ihan vain kotona niin ettei kukaan näe. 

Pienestä pitäen meikkiartistin ura oli se yksi unelmista. Oli paras hetki, kun äiti antoi meikkipussukkansa eteemme ja saimme siskojen kanssa tehdä hänelle upean prinsessameikin. Huulipunat pitkin leukaa ja poskia, luomivärit kulmakarvoissa asti ja sitä rataa! Mutta tärkeintä on, että se oli hauskaa. Ja sitä meikkaamisen mielestäni pitäisikin olla! Ei stressaavaa ja ahdistavaa, niin kuin se välillä ainakin itselle tuntuu olevan. Tuntuu, että tulee meikattua kauppaan lähtiessäkin vain sen takia, että miettii mitä muut ihmiset ajattelevat.. Onko sillä väliä? Miksi toisten mielipiteet vaikuttavat meihin niin paljon? Lähikauppaan on vain alle pari sataa metriä, joten miksi edes vaivautua meikkaamaan? Siksi koska.

Tietysti siellä on aina se pelko, että ei pidä itseään kauniina ilman meikkikerrosta, jonka naamaansa levittää.. Myönnetään. Välillä se ajatus käy pään sisällä. Toisaalta, on meikkaamisesta tullut jokapäiväinen rutiini, joka on suoritettava ihan vaikka vain sinne kauppaan menon takia ilman mitään sen kummempaa murehtimista omasta ulkonäöstään. Tämä asia sai minut kuitenkin miettimään miten paljon muiden mielipiteillä oikeasti on väliä. Ne vaikuttavat todella vahvasti ihmisiin (lue: ainakin _minuun_). Annan aivan liikaa vaikutusvaltaa ihmisten mielipiteille itsestäni. On vaikeaa pitää itseään kauniina ilman meikkiä, jos muutkaan eivät pidä. Mutta eikös jokainen ole kaunis juuri sellaisena kuin on, oli sitten meikkiä tai ei? Se on helppo sanoa muille, mutta siinä tilanteessa kun on oma napa kyseessä, onkin se jotenkin aivan äärettömän vaikeaa. Koen, että olen itserakas ja itsekäs, jos edes ajattelen itseäni kauniiksi saatikka mainitsisin sen ääneen. Sehän olisi aivan kamalaa, jos joku luulisi minun pitävän itseäni hyvännäköisenä.. 

Ja siitä pääsenkin oikeastaan koko asian pääpointiin; päivittäisen meikkaamisen ei tulisi olla SE pakollinen toimenpide, jotta uskaltaa astua kotoaan ulos ihmisten ilmoille, vaan sitä voisi pitää enemmänkin itselle nautinnollisena hetkenä, joka tehdään vain ja ainoastaan itsensä vuoksi. Sillä senhän takia sitä pitäisikin tehdä. Koska se on meistä kivaa, ja se tekee meidät ihan vähän onnellisemmiksi.  Ei anneta meikkaamisen tuoda meille liikaa paineita vaan meikataan, koska sen puuterin huiskiminen poskiin, ripsivärin siveleminen ripsiin, huulipunan levittäminen huuliin jne jne jne on vain yksinkertaisesti todella kivaa (tavalla jota miehet eivät varmaan koskaan tule ymmärtämään). Ja pääasiallisesti siksi, koska jokaisessa meissä naisessa piilee se pikkuriikkinen prinsessa. Eikö totta?


Ihanaa viikkoa kaikille prinsessoille ja ei niin prinsessoille!! xo





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti