tiistai 7. lokakuuta 2014

Ystävyys

Ystävyys. Side kahden ihmisen välillä. Tunne, että on tärkeä jollekulle toiselle. Tieto siitä, että on jollekin se henkilö, kenelle puhua mistä tahansa; niin murheista kuin onnen hetkistä. Ja toisinpäin; että elämässä on se joku, kenelle itse avautua. Henkilö, jonka tietää olevan lähellä, vaikka todellisuudessa oltaisiin kymmenien, satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Silti, tietää sisimmässään, että se henkilö tulee aina olemaan lähellä sydäntä. Sitä on ystävä.


Ystäviä on monenlaisia; on parhaita ystäviä, vain ystäviä, poika/tyttöystäviä, työystäviä ja niin edelleen. Elämä muuttaa ihmisiä ja vie heitä mukanaan. Niin siis ystäväpiiritkin muuttuvat elämän pyörteissä. Itse olen huomannut, että nuorempana tärkeää oli saada paljon ystäviä. Vertailtiin kenellä oli eniten ystäviä Facebookissa. Ja silloin tietysti tuli tutustuttua paljon uusiin ihmisiin niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Monista saattoi tulla hyviä ystäviä, osasta vain tuttuja, joille moikattiin kun jossain törmättiin. Vanhempani usein sanoivat minulle osaisinko olla hetkeäkään paikallani. Osaisinko hetkeksi edes rauhoittua ja viettää aikaa kotona? Se oli energisenä nuorena vaikeaa, kun kokoajan piti juosta paikasta toiseen tapaamaan lukuisia kavereita. Toisaalta on hyvä olla sosiaalinen. Vanhempieni mielestä ehkä liiankin sosiaalinen ja menevä. Muistan, kun he sanoivat minulle: Kannattaisi jo nyt miettiä, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä, sillä vanhempana niitä ei tule olemaan samalla tavalla kuin nyt. Silloin on hyvä että on muutama todella hyvä ystävä, kuin monta ei niin hyvää.  Eihän sellaista teininä kuunnellut, vaan oltiin sitä mieltä, että kaikkien kanssa ollaan ystäviä vielä vanhempanakin. No kävikö niin todellisuudessa?


Näinkin vanhalla 21-vuoden iällä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan, että kaveripiirit pienenevät. Ystäviä on silti aikalailla saman verran Facebookissa kuin nuorempanakin, sillä siellähän ne ovat pysyneet kaikki nämä vuodet. Kuitenkin niitä hyviä, itselle läheisiä ystäviä alkaa olemaan vähemmän. Ja ehkä ihan hyvä niin. On muutamia todella hyviä ystäviä, joihin todella luottaa, joille kertoa kaikki salaisuudet. Kyllä sitä nuorempana kun monelle parhaalle ystävälle kertoi salaisuuksia, saattoi huomata että pian niistä tiesi moni muukin, kuin ne henkilöt joille oli alunperin avautunut. Siksi on siis hyvä pitää jotkut asiat vain niiden tiettyjen ihmisten piirissä.


Nuorempana sillä ei niinkään ollut väliä kuka oli paras ystävä, vaan kaikkia piti lähes samanarvoisina. Nykyään kuitenkin itsellä on täysin eri käsitys hyvästä ystävästä ja vain ystävästä/kaverista. Olen itsessäni huomannut paljon muutoksia suhtautumisessani ystäviin ja tuttuihin ympärilläni. Myönnän sen, että olen ollut melko töykeä joskus ihmisiä kohtaan joista en niin pitänyt. Ja monet oman elämän menneisyyden tapahtumat suurilta osin vaikuttivatkin siihen (siitä voitte lukea hieman lisää tästä) miten olen käyttäytynyt ihmisiä kohtaan. Olen huomannut, että olen paljon positiivisempi ja ystävällisempi ihmisille. Jos vastaan tulee joku vanha tuttu kaupungilla, tervehdin hymyillen heitä, vaikka meillä olisikin menneet sukset ristiin joskus. Asiakaspalvelutyö on suurilta osin vaikuttanut yleiseen suhtautumiseen muihin henkilöihin. Asiakasta on kohdeltava hyvin, heille on hymyiltävä, oltava kohtelias, auttavainen jne. Jollain tapaa omalla kohdalla tuntuu, että se on tarttunut omaan elämäänkin. Näin siis on kohdeltava ystäviäkin. En tiedä miten muut ihmiset kokevat sen, ja onko tämä vain ajatus oman pääni sisällä. Minusta vain tuntuu, että olen muuttunut hieman paremmaksi ihmiseksi kasvaessani.

Olen oppinut arvostamaan ystäviäni enemmän. Yritän parhaani mukaan kertoa heille miten tärkeitä he minulle ovat. Nyt kun olen muuttanut toiselle paikkakunnalle, on ollut vaikeaa, kun ei pääse näkemään parhaimpia ystäviään niin paljon. Sitä tajuaa miten paljon he oikeasti merkitsevät itselleen. Ei sitä välttämättä ennen ole tajunnut, kun on voinut melkeinpä joka päivä mennä yhdessä kahville tai lenkille. Erossa olo on opettanut, että hyvät ystävät saattavat olla kaukana, mutta silti he ovat aina sydämessä ja mielessä. Heitä ikävöi paljon, ja kun taas heidät tapaa on se maailman paras hetki. Ja se on myös opettanut, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä. Monia ihmisiä on kadonnut elämästä vuosien mittaan. Välillä harmittaa, kun joku ihminen ei olekaan enää osana elämää, niinkuin joskus oli. Mutta niin se elämä vain menee. Kun jokainen lähtee kulkemaan omia teitään, ne useasti erkanevat siinä samalla. Joku saa lapsen, toinen alkaa seurustelemaan. Joku muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan (tai poikaystävän perässä, niinkuin itselle kävi), osa lähtee ulkomaille vaihtoon, töihin tai aupairiksi. Jokainen lähtee tekemään niitä asioita joita rakastaa. Ja silloin ystävät saattavat hetkeksi unohtua, jäädä toissijaiseksi. Mutta silti tiedän monista henkilöistä, joille on tapahtunut iso muutos elämässä, joka on vaikuttanut heihin suuresti, että he silti ovat siellä. Ja kun suuri elämänmuutos on laantunut, he ovat itsekin päässeet jaloilleen, tapaamme taas ja ovat asiat aivan niinkuin ennen. On ihana huomata, että on näitä henkilöitä elämässä, joita näkee harvemmin. Joiden kanssa ei välttämättä ole pitkiinkään aikoihin tekemisissä. Mutta kun sen henkilön näkee pitkien aikojen jälkeen, tuntuu kuin ei olisi oltu erossa oikeastaan ollenkaan. Että kaikki on niinkuin ennen, ei ole kiusallista, voi piereskellä ja kaivaa nenää sen henkilön seurassa. Olla täysin oma itsensä, eikä tarvitse tuntea oloansa tyhmäksi.

Ja jos siis olen unohtanut mainita, niin kaikki ihanat ystäväni: Olette aivan mahtavia, ja oon niin onnellinen, kun mulla on teidänkaltaisia ihmisiä mun elämässä. En olis mä ilman teitä, enkä tiedä mitä tekisin, jos en olisi ikinä tutustunut teihin. Niinkuin psykologit sanovat, jos ystävyys kestää yli seitsemän vuotta, kestää se koko elämän. <3

Pitäkää huoli väleistä ystäviinne, sillä niitä oikeasti tarvitsee! Ihanaa viikkoa kaikille! xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti