keskiviikko 20. elokuuta 2014

Jännitys tiivistyy


Alkaa perjantaina oleva muutto pikkuhiljaa jännittämään hyvinkin paljon. Koko viikon on tullut nukuttua huonosti. Tuntuu, että monta tuntia tulee pyörittyä sängyssä, mutta uni ei vain tule. Aamulla sitten herää silmät ristissä ja toivoisi vain saavansa unia jatkettua. Sekään ei onnistu kun on ollut töitä ja kaiken näköistä. Taloyhtiön remontti on vieläkin käynnissä, ja aamuisin poraamisen ääni alkaa jo riittämään. Tekisi mieli mennä sanomaan työmiehille voisivatko he lopettaa työt, jotta saisi edes vähän pidempään nukuttua. Kai tää muutto ja kaikki muu sen mukana tuleva aiheuttaa mulle hieman stressiä, kun on ollut niin väsynyt, voimaton olo koko ajan. Haikealtahan lähtö Lahdesta tuntuu. Ystävät jäävät tänne. Uusiakin olisi Jyväskylästä sitten saatava. Tietysti vanhat pysyvät ja ei ole pitkä matka tulla heitä tänne moikkaamaan tai toisinpäin. Kuitenkin aluksi voi olla outoa ja tyhmää, kun ei voikaan soittaa jollekulle ja kysyä lähtisikö kahville tai vaikka lenkille. Onneksi kuitenkin jo muutamia ihmisiä Jyväskylästäkin päin tunnen. Ja kyllähän siellä tutustuu kun menee vaan rohkeasti juttelemaan. Jotain hyötyä mun sosiaalisuudesta varmasti tulee olemaan. Heheee. Elikkä jos olet Jyväskylästä ja haluat tutustua/ryhtyä tällaisen erittäin rennon, huumorintajuisen nuoren naisen ystäväksi, call me maybe! Mä kovasti haluaisin uusia tuttavuuksia sieltä suunnalta! Eikai tää ole noloa etsiä ystäviä blogin kautta? Hahaha.


Tänään oli tosiaan noustava taas aikaisin ja lähdettävä Jyväskylään työhaastatteluun! Sain kaksi kaveria matkaan mukaan ja niin sitten lähdettiin sinne ajamaan. Ensimmäistä kertaa tuli tällainen työhaastattelu vastaan, jossa oli ainoastaan ryhmähaastattelu jonka jälkeen käytiin kaupan puolella tekemässä pienissä rasteissa tehtäviä. Tehtävät eivät oikeastaan liittyneet millään tavalla haettavaan työhön, joten se oli hieman outoa. Outoa oli jo siinä vaiheessa kun he soittivat minulle haastattelusta, ja sanoivat että kannattaa varata siihen pari tuntia aikaa. Mietin koko viikon kuulleeni väärin ja mietin, sanoivatko he sittenkin haastattelun kestävän puoli tuntia. No puolitoista tuntia siinä meni. Peukut pystyssä nyt odotellaan perjantaista soittoa, jolloin selviää pääsenkö töihin. Kovasti kyllä tahtoisin paikan saada! Pitäisi tässä vielä pari työhakemusta kuitenkin varmuuden vuoksi lähettää, jos nyt käy niin ettei paikkaa tuolta tule.


Muutamia kuvia vielä lisäksi päivän asukokonaisuudesta :p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti