torstai 31. heinäkuuta 2014

Muutama kilo kevyempänä

Kyllä taas mieli lepää kun tänään tuli vedettyä kunnon juoksulenkki!! Vaikkakin lenkin jälkeinen tunne että oksennus meinaa lentää ei ehkä ole paras mahdollinen, kuitenkin saan itselleni niin hyvän fiiliksen siitä että olen pitkän pitkän tauon jälkeen alkanut treenaamaan pikkuhiljaa määrää lisäten. Ja se, että kokoajan kykenen suoriutumaan paremmin juostessa ja muussakin treenaamisessa, saa se kyllä hymyn huulille. Siitä kertoo aika paljon se, että viime joulun jälkeen painoa on tippunut ainakin viitisen kiloa pois. No Italiassa vuoden aupairina ollessa tuli päivittäin syötyä tietysti pastaa ja pizzaa. Lisäksi italialaisten tapa syödä aamupalaksi makeaa, italialainen jäätelö (PARASTA mitä tiedän!!!!!!) ja kaikki muut ihanat herkut, joita tuli maisteltua. Kyllä siinä paino lähti nousemaan. Tietysti alkoholi vaikutti myös asiaan.. Kotiin palattuani olin todella turvonnut koko kehostani. En silloin vielä tajunnut sitä. Nyt kuitenkin kuvat kertovat, miten suuri muutos kehossani on tapahtunut. Isohkoiksi käyvät vaatteet ovat myös olleet yksi keino huomata miten paino on tippunut. Ruokavalion muuttaminen ja tietysti treenaaminen ovat olleet suurimmat tekijät. Syön huomattavasti terveellisemmin kuin jokunen aika sitten ja tarkkailenkin sitä mitä syön jonkun verran. Joskus sallin itselleni kuitenkin herkutteluhetkiä! Pitää sitä elämästä nauttia kunnolla, välillä sitten vaikka syömällä sitä lemppari suklaata tai vaikka jäätelöä.
Mulla oli kova tahto saada Italiassa kerätyt kilot karisemaan. Itsetuntoni oli hyvin alhainen, jo itseasiassa ennen Italiaan lähtöäni. Olen aina ollut (ainakin omasta mielestäni) hieman isohkompi kaveripiirissäni. Pidin itseäni kuvottavana. Kyllä siinä kovasti itsetunto horjui siinä vaiheessa, kun tajusi oikeasti mitä itselle oli tapahtunut yhdessa vuodessa. Näin jälkikäteen miettiessä minua oksettaa ne määrät joita söin aupairina ollessani. Ja se mitä söin. No tietysti vaalea pasta ja kaikki vehnästä tehty ruoka on petollista, ja se miten paljon ruokatottumukset muuttuivat ja vaikuttivat kehoon. Onhan Italiassa täysin erilainen tapa syödä kuin täällä koto Suomessa. Päivällinen painottuu yhdeksän tienoille illalla. Eikös sitä sanotakin, että illalla ei pitäisi raskaita aterioita enää syödä. Onneksi asiaan on tullut muutos!!

Alla kuvista näkyy miltä näytin Italiassa maaliskuussa 2013. Ja miltä näyttää tällä hetkellä. Kuvien aikaväli on noin vuosi ja neljä kuukautta. Kuitenkin olen vasta noin muutamia kuukausia sitten aloittanut treenaamaan enemmän, eli treenaamista ei ole tapahtunut jatkuvasti vuodesta 2013 alkaen.

Motivaationi treenaamista kohtaan on kasvanut huimasti. Noin vuosi tai kaksi vuotta sitten en saanut itseäni lenkille en sitten millään. Silloin tällöin tuli jotakin tehtyä, mutta sellaiset treenimäärät eivät vaikuttaneet millään tavalla kehooni. Nyt olen käynyt salilla useaan otteeseen, kiitokset Jennalle hyvistä salitreeneistä ja mukaan treenaamaan ottamisesta!! Lenkillä tulee käytyä usein; lenkkeilen töihin ja töistä kotiin. Joskus menen pyörällä, mutta useimmiten ihan hölkäten tai juosten. Kotona tulee tehtyä lihaskuntoliikkeitä jne, omatekoisia painoja käyttäen (painoina toiminut esimerkiksi 1,5 litran vesipullot täytettyinä). Lahden hyviä urheilumahdollisuuksia käyttäen; urheilukeskuksen mäkisessä maastossa lenkkeily, Radiomäellä porrastreeniä jne. On tullut myös kokeiltua crossfit-treenejä kavereiden kanssa, ja niistä olen paljon tykännytkin. Haluaisin kovasti oppia crossfitistä laajemmin ja päästä kokeilemaan erilaisia liikkeitä joita se pitää sisällään! Eiköhän sitten Jyväskylästä löydy sellainen sali, jossa kyseistä lajia pääsee kokeilemaan! Peukut pystyyn!!! Ei muuta kuin tsemppiä kaikille treenaamiseen ja omien tavoitteiden saavuttamiseen! Itselle se suurin tavoite on tähän mennessä ollut se, että pääsen eroon Italian kiloista, ja että saan kiinteytettyä kroppaani. Pitäisi tässä ehkä alkaa pikkuhiljaa pohtimaan itselleen uusia tavoitteita ja mitä treenaamiselta odottaa. Minulle se on lähinnä ollut vain omaksi iloksi treenaamista, koska saan siitä hyvän olon. Tietysti ex-yleisurheilijana sitä usein kaipaa sitä fiilistä kun oli perhosia mahassa ennen kisatilanteita, ja miten hyvä fiilis siitä tuli, kun sai uusia ennätyksiä tai pääsi johonkin toivomaansa tulokseen. No kisailut on nyt tällä hetkellä kaukana jossakin odottelemassa sopivaa hetkeä. Enkä oikeastaan edes tiedä missä lajissa tai millaisiin kilpailuihin haluaisin osallistua. Fitness ei ole ainakaan tällä hetkellä yhtään mua kiinnostava juttu. On hienoa, että niitä ihmisiä löytyy. Ja juuri niitä jotka tekevät sitä ihan tosissaan. Liikaa on niitä henkilöitä, jotka ovat aloittaneet fitness-treenaamisen vain sen takia kun muutkin tekevät sitä. No onhan se tällä hetkellä IN jos sitä tekee.
No jokaiselle on tässä maailmassa jotakin. Ehkä mä rupean uudestaan yleisurheilemaan vielä joskus. Ehkä musta tulee balettitanssija. Tai ehkä haluan ruveta vuorikiipeilijäksi. Eihän sitä koskaan tiedä.
Tällä hetkellä mulle kuitenkin riittää se, että näinkin pienet onnistumiset saa hyvän olon ja hymyn huulille! Yritän olla ottamatta urheilun liian totisesti, ainakin tässä vaiheessa. Katsotaan sitten muutamien kuukausien päästä uudelleen :D



2 kommenttia:

  1. Wau huimaa! Näyttää että ois lähteny enemmänkin ku 5kg mut hyvältä näytät! Ku alottaa ns. terveellisemmän ja liikunnallisemman elämän ni sitä vaan miettii et miten on voinu olla ilman niitä :D koska olo on vaan niin paljon parempi. Mulla -4kg rikki ja kyllä munki on vielä tohon vitoseen päästävä :) Tsemppii jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet!! Kyllä usein mietin, miten oon voinut syödä niinkin epäterveellisesti kuin joskus söin ja niin edelleen! Hieno suoritus sinultakin, kovasti tsemppiä -5kg saavuttamiseen;) eiköhän se sieltä tule vielä!!

      Poista